IN MEMORIAM

 

Noona- Zorrazo Fuente Nueva

Noona (synt. 10/04-3/13) oli perheemme ”Hulda-Huoleton”. Alun perin Noonasta oli tarkoitus kasvaa kennelimme kantanarttu. Noonan isän sairastuminen kilpirauhasen vajaatoimintaan keskeytti jalostuskäyttösuunnitelmat ja haaveet jalostuskäytöstä kariutuivat sittemmin kokonaan. Kliinisesti oireeton, iloinen, reipas ja kaikkea rakastava Noona osallistui vapaaehtoiseen terveystutkimukseen. Verikokeen tulos osoitti Noonan sairastavan kilpirauhasen vajaatoimintaa. Onneksi tauti paljastui ennen oireiden ilmaantumista ja heti aloitettu lääkitys palautti nopeasti veriarvot terveen puolelle. Muutoin Noona on terve, luonteeltaan ihana, kooltaan pienikokoinen ja hyväturkkinen narttu.
Noona on steriloitu ja viettää huoletonta kotikoiran elämää lenkkeillen, leikkien, uiden (Noonan mielestä ihan ylivertainen harrastus), veneillen,… kaikessa mukana. Saunassakin Noona on mielellään, parin löylykauhallisen verran. Koirillamme on jokaisella oma kuppi ja toisen kupille ei ole lupa mennä, mutta lattialta löytyvän ruuan saa syödä pois. Manu jättää aina kupin pohjalle murusia ”pahan päivän varalle”. Tähän Noona on kehittänyt systeemin: Hän kulkee ensin Manun kupin ohi ja tönäisee sitä mennessään. Ja kuinka ollakaan: Seuraavalla ohituskerralla lattialta löytyykin murusia syötäväksi.

Terveystutkimukset:
Lonkat: B/B
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Silmät: Terveet, PRA-A
Kilpirauhanen: Sairas , lääkityksellä vuodesta 2009, jonka vuoksi steriloitu. Äkillinen, kuoliollinen haimatulehdus vei meiltä Noonan kahdessa päivässä maaliskuussa 2013.

Näyttelytulokset:
Fin- ja Eest- MVA

Perrofan Turcominio Anselmo, Otto

Otto kohtasi matkansa pään 31.12.2011 juostessaan ohi kulkevan auton alle.
Nimi Anselmo tarkoittaa suojaavaa kypärää. Se ei riittänyt, tai sitten se suojasi joltain vielä  pahemmalta...kuka tietää.
Suru on suuri niin Oton perheellä kuin kasvattajallakin.

 

Besla

Besla (synt. 4/96 - 4/10) oli Espanjasta aikuisiällä Suomeen muuttanut narttu. Hän vietti mummoaikaansa leppoisasti terveenä, hyvässä karvassa ja kaikin puolin hyvinvoivana. Besla osallistui kaikkiin yhteisiin lenkkeihin. Hän puuhasteli omassa pihassa mm. ”istuttaen” tennispalloja kukkapenkkeihin. Besla nautti uimisesta ja erityisesti vedestä noutamisesta. Myös maalla noutaminen oli kivaa. Päivä Päijänteellä veneillen oli mummon mielestä myös mukava harrastus ja aivan erityisesti siihen liittyvät eväät. Talvella Besla taiteili hankeen enkeleitä (muistuttaa kyllä enemmän kilpikonnaa) = kääntyili kyljeltä toiselle, heilutellen jalkojaan ja töpöhäntäänsä.

Jopa edellisten koirieni pentuajoilta jääneitä pehmoleluja oli ehjänä,…kunnes Besla saapui taloon. Besla ei ikinä rikkonut mitään kokonaan. Hän vain hieman kurkisti, mitä lelujen sisällä oli. Sen sijaan koti ja huonekalut ym. ihmisten tavarat saivat olla kaikessa rauhassa. Vastaan tullessaan Beslalla piti olla aina jotain suussa. Joskus ihmisten kotiinpaluun yhteydessä kuljetettuja ”vastaanottolahjoja” löytyi myös pihalta. Pallot yms. koirien omat tavarat eivät niinkään haittaisi, mutta joskus sieltä löytyi myös sukka, kenkä, kynnysmatto,... Ruokailun jälkeen Besla pyyhki suunsa kylppärissä mattoon tai naulakossa roikkuvaan saunatakin helmaan.

Beslan 14-vuotis päivää vietettiin vielä terveenä ja reippaana, mutta seuraavana päivänä sairauskohtaus antoi viitteitä aivokasvaimesta, johon ei ollut hoitoa.